"Finland: two points!"

Viime päivinä olen ollut ihan sekaisin! Jouluna olin melkein kaksi viikkoa Madridissa ja kaikkialla puhuttiin espanjaa ja kaupunki oli uusi. Kaupungilla liikkuminen oli minulle uskomattoman hankalaa ja meinasin puhua ihmisille tsekkiä. Kun tulin Prahaan, olin totaalisen hukassa. En oikein osaa liikkua aiemmin tutuilla alueilla ja englanti, tsekki ja suomi menee sekaisin. En muista paikkoja, joissa olemme käyneet syömässä muutama päivä sitten, tahi miten täällä edes kuuluu käyttäytyä ihmisten kanssa. Samaan aikaan puhun päivittäin suomea Sinin kanssa, yritän kirjoittaa esseetä englanniksi, mutta osa lähteistä on suomeksi, luen tenttiin englanniksi, stressaan tenteistä ja esseistä ja kaiken lisäksi yritän samalla suunnitella, mitä kaikkea teen viimeisinä viikkoina Prahassa ja sitten Helsingissä kolmen viikon päästä. Huoh. Vähemmästäkin menee pää sekaisin. Osaankohan enää lainkaan liikkua Helsingissä, kun tulen kotiin? Alan jo hieman epäillä itseäni..

Madrid oli mainio kaupunki ja loma siellä meni siivillä. Tuntuu, kuin olisin ollut siellä vain muutaman päivän!

Kävimme paikallisessa vallatussa talossa, jonka portti oli upea. Muutenkin kaupunki oli täynnä hienoja graffiteja ja katutaidetta. Vaikea ymmärtää, miksi Helsingin kaupunki väittää Stop töhryille-idioottikampanjassaan graffitien aiheuttavan turvattomuuden tunnetta.

Retiron puistossa

Näkymät Reina Sofían nykytaiteen museosta

Sini tykästyi erityisesti tähän kenkätaideteokseen :)

Yksi huone oli täynnä sanomalehtien kansilehtiä 9/11-iskun jälkeen. Yksinkertaisuudessaan hyvin vaikuttavaa.

Uuden vuoden viettoa

Madridissa oli muuten yllättävän vaikeaa pärjätä englannilla. Ihmiset eivät yksinkertaisesti puhuneet muuta kuin espanjaa! En muista, että Barcelonassa olisi ollut samanlaisia ongelmia. Onneksi Arto ja Gary puhuivat espanjaa, oltaisiin muuten oltu Sinin kanssa aika hukassa. Tämän saimme myös katkerasti todeta eräänä iltana, kun olimme katsomassa drag queen showta. Drag queenit pistivät meitä todella halvalla, koska emme ymmärtäneet heidän kysymyksiään ja lopputulos olikin tuttu euroviisuista: "Finland, two points!"

Show oli nöyryytyksestä huolimatta erittäin viihdyttävä.

Drag queeneilla on aika mageita kenkiä.

Uutta vuotta juhlistettiin perinteisen espanjalaisittain. Menimme puoliltaöin Solille, Madridin ja koko Espanjan keskipisteeseen. Kun kello ryhtyi lyömään 12, piti jokaisella lyönnillä syödä viinirypäle. 12:n viinirypäleen syönti tuo onnea tulevalle vuodelle. Itsehän tietysti tiputin kymmenennen, joten tuleva lokakuu on sitten ilmeisesti huono-onninen. Voi mua.

Joulukuu se vain meni ohi

Huh, aika juoksee niin nopeasti, että ei perässä pysy. Joulukuussa mun luona on käynyt ihania vieraita, mutta suurin osa ajasta on kyllä mennyt opiskeluun tai ainakin siitä tuskasteluun. Viimeiset tentit ja esseen palautus on 12. ja 13. tammikuuta, joten opiskelu jatkuu vielä hetken joululoman jälkeenkin. Sen jälkeen voi onneksi sitten lomailla koko loppuajan. Kotiin palaamiseenkaan ei ole enää kauaa. Viiden viikon päästä olen jo Suomessa. Hurjaa.

Tässä joulukuun tunnelmia kuvin välitettynä:

Käytiin Karlin ja Elinan kanssa fiilistelemässä hostellia, jossa me kaikki oltiin yövytty joitain vuosia sitten Prahan reissuillamme. Kiva oli edelleen.

Joulukuussa olen käynyt kahdesti Prahan kansallisoopperassa. Liput lähtee parille eurolla (!), mutta paikat onkin niin korkealla, että heikompaa hirvittää.

Hieno paikka se kyllä on.

Jossain vaiheessa täälläkin oli kylmää ja valkeaa. Nyt on jäljellä enää harmaata ja loskaa.

Tsekkiläisiin jouluperinteisiin kuuluu lähtemättömänä osana karpit. Viimeisen viikon aikana jokaiseen kadunkulmaan on ilmestynyt kojuja, joista voi ostaa eläviä karppeja. Perinteisesti karppi tosiaan ostetaan elävänä, viedään kotiin ja laitetaan kylpyammeeseen odottelemaan joulua. Kuulemma mudan maku häviää kylpyammeessa pidettäessä, mutta ilmeisesti kalalla on myös viihdearvonsa, koska lapset voivat pitää sitä lemmikkinä ennen kuin se päätyy joulupöytään.

Karppikojut ovat aivan oma lukunsa myös. Muun muassa mun ikkunan alla kadulla on kaksi kojua. Kadulla on siis karppialtaat ja miehiä myymässä ja perkaamassa kalaa. Haju on myös sen mukainen. Öisin karpinmyyjät nukkuvat ja vahtivat autoissaan karppikojujen vieressä, ettei kukaan vain varasta kaloja. Karpit ovatkin iso bisnes täällä. Marras-joulukuussa myydään 2200 tonnia karppia, kun koko vuoden karppimyynti on yhteensä noin 3300 tonnia. Huhhuh.

Koska kunnon vaihto-opiskelijoina yritämme integroitua paikalliseen kulttuuriin, kävimme eilen ostamassa karpin ja teimme siitä ruokaa. Ei ollut mitenkään erityisen makuista, mutta olihan se kokemus. :)

Meidän karppi oli melko pieni, vain n. 2 kg. Isommat ovat 3-4 kiloisia.

Meidän karppia siinä päästetään hengiltä. Taustalla näette myös minut esittämässä asiantuntevaa..

Siellä ne vielä polskivat elävinä.

Vaan eipä enää. Voin muuten kertoa, että kalan saattaminen syömiskuntoon oli aika haastavaa. Ruotoja on enemmän kuin hauessa!

Nyt täytyykin ryhtyä pakkaamaan, lento Madridiin lähtee reilun kolmen tunnin päästä. Valitettavasti lennän Frankfurtin kautta. Siellä ei ole oikein viime päivinä osattu mitään, mutta toivotaan, että nyt kaaos olisi jo hellittänyt. Ei huvittaisi viettää joulua lentokentällä. Ihanaa joulua teille kaikille rakkaille Suomessa. Alkaa jo olla ikävä.

Ihana Berliini

Viime viikot on mennyt suurimmalta osin opiskellessa. Jos ensimmäiset kaksi kuukautta vain hengailee ja kääntyy luennoilla, niin tulos on takuuvarma: rästitehtäviä riittää. Nyt olen onneksi päässyt hieman ajan tasalle kaikissa tehtävissä, ja hyvä niin, koska tulevina viikkoina luokseni on tulossa niin paljon vierailijoita, että opiskelu tuskin onnistuu.

Jotain jännää olen kuitenkin tehnyt. Ensinnäkin tapasin kirjailija Michael Cunningamin, joka vieraili Prahassa kertomassa uudesta kirjastaan. Uskomattoman karismaattinen ja hauska mies! Ja uusi kirjakin, By nightfall, on erittäin hyvä. Tämä mies se kyllä osaa ironian ja sarkasmin jalon taidon.

Philipp maireana kättelemässä Michaelia.

Vierailin myös Mezipatra-leffafestareilla katsomassa muutaman homoleffan. Olivat hyviä. Toinen oli Jim Carreyn tähdittämä I love you Phillip Morris, joka oli todella hauska. Voin suositella. Carrey homona oli huvittava ilmestys. :)


No mutta, päätarkoitukseni oli kertoa, että kävin viime viikonloppuna Berliinissä ja ihastuin kaupunkiin - vaikka kukapa ei? En taida tuntea yhtään ihmistä, joka ei pitäisi Berliinistä.

Lähdin reissuun hieman pelonsekaisin tuntein, koska viime viikolla uutisoitiin terrori-iskun uhasta Saksassa. Täällä tahi Suomessa ei ole koskaan tarvinnut pelätä terroristeja, joten tämä oli uusi tunne minulle. Olinkin jo heti matkalla (bussi maksoi 40€ meno-paluu, matka-aika 5 h, ei paha) varma, että vieressäni istuva levottomasti käyttäytyvä nuori mies on pommi-iskijä. Tunnetta ei helpottanut se, että Saksan rajalla meidät pysäytettiin ja vierustoverini passi vietiin tarkastettavaksi ja pojalta kyseltiin pitkään, miksi hän on tulossa maahan. Yritin olla mukavaa matkustusseuraa ja lohdutin häntä vihdoin matkan jatkuessa seuraavan dialogin keinoin:

- Oliko siellä joku ongelma?
- Ei. Ne vaan kyseli, miksi tulen maahan.
- Aah, no se varmaan johtuu siitä terroriuhasta. Ne on hirmu tarkkoja, ketä päästää maahan, koska pelkäävät pommi-iskuja.
- Täh?
- Niinku nyt on se terroriuhka päällä.
- Täh? (närkästyneenä) Pidätkö sä venäläisiä terroristeina? (poika oli siis selvästi Venäjältä)
- Eiku... Äh, eiku en mä sitä, enkä mä tietenkään pidä sua terroristina! (mikä ei ollut aivan totta..)
- Mitä? Luuletko sä sit, että kaikki saksalaiset pitää meitä terroristeina?!

Tässä vaiheessa vastaukseni koostui nolosta, epämääräisestä muminasta, ja yhtäkkiä ohimenevät maisemat osoittautuivatkin äärimmäisen mielenkiintoisiksi. Joo, ei menny ihan niin kuin Strömsössä.. :D Yritin vain olla kohtelias, mutta jotenkin epäonnistuin täydellisesti. Näin jälkeen päin ajatellen en oikein itsekään ymmärrä, miten kyseisen keskustelun aineksista olisi mitenkään mahdollista saada aikaiseksi kohtelias dialogi. Huoh, kylläpä sitä osaakin olla välillä todella ihastuttava henkilö..

Alkumatka oli siis hieman nolo, mutta maisemat sitäkin henkeäsalpaavampia. Bussi ajoi jokivartta pitkin koko matkan saksan rajalle ja aamuauringon kultaamat rantakalliot ja joesta nouseva usva olivat aivan uskomattomia. Tässä muutama alkeellinen yritelmä kuvata niitä:

Vierailin Berliinissä siis Outin luona ja teimme paljon asioita, mitä ihmiset nyt yleensä tekevät Berliinissä (ainakin Virpi Salmen mukaan).

Kävelimme Tempelhofilla, käytöstä poistetulla lentokentällä. Olisipa tehnyt mieli hurjastella siellä pyörällä!

Berliiniläisillä on omituinen tapa jättää kaduille vaikka mitä. Patjoja, nojatuoleja, lavuaareja..

Kävimme vallatussa talossa. Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta pakko oli laittaa tuon hevosen takia!

Sunnuntaina, vegebrunssin jälkeen päämäärätöntä haahuilua kirpputorilla.

Berliiniläisiä pyörineen.

Pakolliset turistinähtävyydet käytiin tietenkin läpi. Näin myös pätkän Berliinin muuria, jota olin aina luullut paljon massiivisemmaksi.

Ilme kertoo kaiken. Kävimme modernin taiteen museossa, jossa oli poroja(kyllä, eläviä), jättisieniä, kanarianlintuja häkeissä ja kärpänen laatikossa. Kaikki tämä oli hieman liikaa meille. 

Kaiken kaikkiaan Berliini oli hieno paikka. Sinne täytyy vielä päästä uudestaan! Nyt kuitenkin seuraavat viikot vietän tiukasti Prahassa, koska torstaina luokseni saapuu Elina Pariisista, ensi viikolla Sini ja viikonloppuna vielä Eve ja Jore. Tervetuloa kaikki te ihanat!

Koiria ja huonoja selityksiä

Viime kerralla keskityin kirjoituksessani suomalaiseen kulttuuriin, mutta on niitä omituisuuksia täälläkin. Taisinkin jo aiemmin mainita, että prahalaisilla on tapana uppoutua hyvin intensiivisiin suutelohetkiin keskellä katuja. Tähän tapaan olen ihme kyllä tottunut, eikä se enää vaivaannuta mua juuri lainkaan. Tai itse asiassa en edes kiinnitä siihen mitään huomiota.

Toinen asia, mikä on kiinnittänyt huomioni on koirat. Niitä on täällä todella paljon ja lähes kaikki juoksevat kaduilla vapaana. Näinhän se kyllä menee melkein missä tahansa muualla paitsi Suomessa. Mun italialainen kämppis on sitä mieltä, että tsekkiläiset rakastavat enemmän koiria kuin ihmisiä. En tiedä tästä, mutta ihmiset käyttäytyvät useimmiten toisiaan kohtaan todella epäystävällisesti, mutta koiria rakastetaan yli kaiken. Ja koirat ovat ylipäätään todella hyvin koulutettuja. Ne seuraavat kiltisti omistajiaan, enkä ole kertaakaan nähnyt yhtään rähinää kahden koiran välillä. Tästä pitäisi kyllä suomalaistenkin ottaa oppia.

Täytyy tosiaan sanoa, että ihmiset eivät ole erityisen ystävällisiä. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa ei voi todellakaan odottaa saavansa miellyttävää palvelua, vaan lähinnä tuntuu siltä kuin olisin tullut häiritsemään myyjää/tarjoilijaa kesken tärkeän tilanteen. Ja lähikaupassani kassat ovat suorastaan vihamielisiä. Eilen olin niin vihaisen ja pelottavan myyjän kassalla, että hetken harkitsin vaihtavani kassaa. Myyjä ei tervehtinyt ketään, tai puhunut muutenkaan mitään. Hänen leimatessa jotain lippuja (ilmeisesti lounasseteleitä) odotin, että hetkenä minä hyvänsä leimasin hajoaa tuhannen päreiksi, niin kovasti myyjä sitä hakkasi lippuparkoja vasten. Ja rahoja hän paiskoi samalla mentaliteetilla. Huhhuh. Jatkossa vältän sitä kassaa. Toki ystävällistäkin palvelua saa ja pääsääntöisesti ihmiset käyttäytyvät hyvin asiallisesti. Mutta nämä ääripäät ovat kyllä niin hurjia, että eipä tulisi koskaan kyseeseen Suomessa.

Tsekkiläiset ihmiset ovat muuten mentaliteetiltaan melko samanoloisia kuin suomalaiset. Vähän sellasia jurottajia.:) Mutta sen olen huomannut, että ihmiset ovat erittäin laihoja täällä. Todella lihavia ihmisiä en ole nähnyt juuri lainkaan, mutta todella laihoja ihmisiä senkin edestä. Liekö ihmisillä on niin hyvä ruokavalio vai mistäköhän johtuu? Ja toki ihmiset pääkaupungeissa ovat aina hieman erinäköisiä kuin maaseudulla. Täytyy tehdä vielä jokin maaseututournee, niin voin tehdä vertailevaa tutkimusta. Niin ja senkin huomasin tuossa, että ihmisillä on usein todella kauniin väriset silmät. Sekä miehillä että naisilla. Sellaiset rusehtavan vihreät. Hyvin nätit.

Eilen luennolla kiinnitin myös erityisesti huomiota ihmisten tapaan esiintyä. Olen kuullut jo monta selitystä, miksi luento/esitelmä ei ehkä ole parhaasta päästä. Milloin on syöty huono aamupala, milloin kärsitään vain muuten vaan hullusta esiintymispelosta. Tai muuten vain kerrotaan jotain ihmeellisiä yksityiskohtia omasta elämästä. Suomessa harvoin törmää mihinkään selityksiin siitä, miksi esitys ei ole hyvä (vaikka ehkä olisikin) tai miksi on valmistauduttu huonosti. Olen tietysti yrittänyt keksiä tälle selitystä ja mieleeni tuli tänään, että ehkäpä suomalaiset eivät vaan kehtaa selitellä mahdollista epäonnistumista. Se on jokaisen oma häpeä, jos ei osaa. Haha. Kuulostanpa mä stereotypioivalta. Mutta ehkä tavoitatte mun ajatuksen? Ja ei tämäkään tyyli siis mielestäni paha ole. Itse asiassa jotenkin inhimillisempi.

Ja vielä viimeinen huomio. Jos Suomessa lakitetaan patsaita, niin täällä niiden pukeminen on ilmeisesti myös hyvää hupia. :)

Ainiin, pakko vielä jakaa teidän kanssa muutama linkki. Tässä jatkoa viime kertaiseen luonnehdintaani suomalaisesti kulttuurista: http://varjosanomat.com/?p=1564. Ehkä hieman hauskempi lähestymistapa kuin mulla. :) Ja myös tälle nauroin äsken pitkään: http://www.hotsynch.com/funny/fb.html?ref=nf.

Omituinen kulttuurimme

Menneen reilun kuukauden aikana olen joutunut selittelemään suomalaisen kulttuurin kiemuroita todella useasti. Vaikka Tsekki ei mun näkökulmasta ole erityisen kaukana Suomesta, niin täältä katsottuna Suomi on todella kaukana. Suurin osa uutisista, opetuksesta ja yleisestä maailman ymmärryksestä keskittyy Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaat on hyvin kaukainen asia. Olenhan toki sen tiennyt ennenkin, mutta silti se tuntuu niin omituiselta. Suomessa kuitenkin ollaan aika hyvin selvillä muidenkin kuin Pohjoismaiden tai Venäjän tapahtumista.

Suomesta siis tiedetään hyvin vähän. Yleisimmät kysymykset/oletukset ovat ehkäpä seuraavat:
1. Eikö siellä ole kamalan kylmä? Eihän sulla nyt voi täällä olla lainkaan kylmä!
2. Onko siellä tosiaan niin pimeää koko ajan? Siksikö te tapatte ittenne niin helposti?
3. Teidän kieli on kuulemma TOSI vaikea. Ymmärrätkö sä sit myös unkaria? Ai et, no entä viroa? (Yksi meksikolainen poika jopa pyysi mua opettamaan sille viroa, koska sillä on virolainen tyttöystävä..)

Itsemurhaluvut ja aseiden määrä ovat usein  pidemmän keskustelun aihe. Ihme kyllä multa tai Stinalta (toinen suomalainen tyttö) ei olla juurikaan kyselty kouluammuskeluista, vaikka käsiaseista kysellään. Mistähän lie johtuu? Mistä muusta ne voisivat edes tietää meidän aseluvuista kuin kouluammuskeluiden takia? Ehkäpä ihmiset ovat häveliäitä.

Ja tietysti SAUNA. Ja miten meillä on niin kovin kallista. Ja ihan oikeestiko meillä on ilmainen koulutus? Ja saadaan vielä opintotukeakin?

Jep. Jännää on. Mutta on toki myönnettävä, että kaipa meidän kulttuuri tosiaan kuulostaa aika hassulta näiden näkökulmasta. Muun muassa mun italialainen kämppis mietti yksi ilta, että kyllä suomalaiset ovat sitten omituinen kansa. Elävät kylmässä ja pimeässä. Tappavat toisiaan ja itsensä ja ovat masentuneita. Ja juovat koko ajan kahvia. "Onko se kahvin juonti keino selvitä pirteämpänä pimeässä?" Haha. Ehkäpä. En ole ajatellut sitä tuolta kantilta. :)

Kuuntelin muuten juuri Samuli Putron kappaletta Helismaa, jonka sanat tiivistävät suomalaista kulttuuria todella kauniisti. Sääli, että suomen kieli on välillä niin hyödytön, kun kukaan ei osaa sitä. (Ja sitten vielä ihmetellään, että suomalaiset osaavat aina niin monia kieliä. Haha, asuisivat itse maassa, jonka kieltä ei osaa kuin 5 miljoonaa muuta.) Tekisi mieli laittaa vain kappale soimaan ja sanoa, että kuunnelkaa tästä, tällästä meillä on:

Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius

Naisen rooliin kuuluu vaieta
Pitää miehet ruodussa ja ruista leipoa
Synnytykset, lasten hoito, pari lyöntiä
Ne kuuluu ottaa kasvoihin, jos mies on kännissä

Laulut menee mollissa ja tempo raahautuu
Rasvattua köyttä kantaa uljas koivupuu

Hyvinvointiyhteiskunta tanssii tangoa
Lapset oppii paremmin kuin missään muualla
Virta loppui kännykästä en voi mesettää
Lasse Viren kaatuu, muttei sekään tuleen jää makaamaan

Rantatieltä radan varteen Risto laukaistiin
Rautatiet on valtion ja vievät kaupunkiin

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
"Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa"
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa

Ränsistynyt lato seisoo tihkusateessa
Suomifilmin sankari ei naista tavoita
Itku vaihtuu rehvakkaaseen nousuhumalaan
Hyttyset syö miestä tunturille nousevaa niskasta

Herännäiset, telttakokous, hevimusiikki
Jäykkä käytös, kättely ja kinkku jouluksi
Kokoomusta, keskustaa ja Urho Kekkonen
Voitko auttaa naapuri, vastaan että en

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
"Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa"
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Levinnäisyysalueina Itä-Suomi, Lappi, Länsirannikko ja Pohjanmaa
Risto bongas Helsingissä levykaupan ikkunaan

Minä laulan karusti vaan enpä vaihtaisi
ääntäni tai kompuroivaa kotimaatani
Sillä näen kauneutta ainutkertaista
Sen uurteisissa kasvoissa kun sataa puukkoja

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
"Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa"
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
 
Okei. Ehkäpä Putron lähestymistapa on hieman alavireinen. Hieno kulttuuri meillä kuitenkin on.

Sini vieraili Prahassa

Noniin, pahoittelut hitaasta päivittämistahdista. Yritin olla viime viikolla tehokas opiskelija, jotta pystyin nauttimaan viikonlopusta Sinin kanssa. Tehokas opiskelu on kuitenkin yllättävän hankalaa, kun on aikaa loputtomasti. Suomessa olin paljon tehokkaampi. Noh, ehkäpä se kuuluu vaihtoon. Eniten energiaa menee ympäristön haltuun ottoon.

Muutin reilu viikko sitten uuteen kotiin. Alue on kivaa ja viihdyn hyvin. Tältä näyttää läheisellä metroasemallani ja huoneessani. Tai siis kuvassa ei tietenkään ole metroasema, vaan kirkko. Mutta metroasema, Jiřího z Poděbrad, on tuossa alapuolella. Kirkko on muuten rakennettu jo 1920-luvulla ja se oli silloin erityisen moderni teos. Ymmärrän hyvin, koska se näyttää vielä 2010-luvullakin erikoiselta.

Sini tosiaan oli täällä viikonlopun. Oli ihanaa. Kuljimme ympäri kaupunkia ja kävimme Prahan linnassa. Tässä Sinin ottamia hienoja kuvia.

Näkymät Riegrovy sadysta, läheisestä puistosta kaupungin yli.

Hirmu väkivaltaisia patsaita täällä.

 

Tanssiva talo

Vltava ja Prahan linna

Bollywood!

Tällä viikolla Prahassa on ollut Prague Bollywood Festival.



Bollywood-leffat ovat kyllä todella omituisia. Käytiin katsomassa maanantaina tosi masentava leffa, Damned rain. Se kertoi maanviljelistä, joka halusi tappaa itsensä ja loppujen lopuksi se tappoi itsensä vahingossa. Tänään sen sijaan kävimme katsomassa elokuvan Thousand Elephants, joka kesti reilut kolme tuntia (!) ja sisälsi kaikkia mahdollisia genrejä romanttisesta lässytyksestä armeijamäiskintään. Unohtamatta tietenkään musikaalihetkiä. Todella hämmentävää. Elokuva kuitenkin sopi erittäin hyvin krapulahysteeriseen olotilaan. :) Vietimme eilen sushi-iltaa yhdessä paikassa, jatkoimme oluen juontia toisessa paikassa ja menimme siitä vielä klubille, jossa oli teemana 80-90-luku. Eivät ole klubit mua varten Suomessa, eivätkä ole täälläkään. Jatkossa pysyn suosiolla pubeissa.

Viime sunnuntaina kävimme Kutna Horassa, vanhassa hopeakaivoskaupungissa. Kaupungissa oli mainostamani luukirkko, mutta itseasiassa vain pieni osa kirkosta oli luuta ja lähinnä luut olivat koristeena. Kapunki oli kuitenkin kaunis ja näkymät kukkulalta olivat huikeat.

Vierailimme myös hopeakaivoksessa, mutta mä en uskaltanut mennä alas kaivokseen ahtaanpaikankammoni vuoksi. Ahtain kohta oli 150 cm korkea ja 40 leveä. Hrh. Ei mun paikka. Ja ei siellä kuulemma ollutkaan muuta kuin limaa ja etanoita.

Opiskelut ovat lähteneet kunnolla käyntiin ja viikonloppuna pitäisikin hieman paneutua niiden pariin. Kurssit ovat tosin lähinnä pettymyksiä mulle. Suurimman osan asioista olen oppinut jo ensimmäisenä yliopistovuotenani, joten luennoilla istuminen on turhauttavaa. Saan toki helppoja opintopisteitä, mutta olisin toivonut myös hieman haastetta. Kurssit ovat maisteriopintojen kursseja, mutta silti ainakin ensimmäiset luennot ovat olleet pelkkää perusasioiden jankkaamista. Keskiviikkona muun muassa opin, kuinka opiskelutoverini käyttävät facebookia, ja että wikipediaa ei saa käyttää akateemisen kirjoituksen lähteenä. Noh, näillä mennään.

Tällä viikolla Prahassa on ollut kylmää ja kaunista. Olen saanut muutaman uuden ystävän viestinnän luennoilta ja elämä on ollut muutenkin mukavaa. Kaupunki on ihana. Tässä muutama kuva viime viikoilta:

 Tämä on tällä hetkellä kotikatuni. Sunnuntaina muutan uuteen asuntoon.

 

 

Eilisaamuiset näkymät tsekin luennon luokkahuoneesta.

 

Ben, ylpeänä sushintekotaidoistaan. Hän sekä maistoi että teki sushia eilen ensimmäistä kertaa elämässään.