Ihana Berliini

Viime viikot on mennyt suurimmalta osin opiskellessa. Jos ensimmäiset kaksi kuukautta vain hengailee ja kääntyy luennoilla, niin tulos on takuuvarma: rästitehtäviä riittää. Nyt olen onneksi päässyt hieman ajan tasalle kaikissa tehtävissä, ja hyvä niin, koska tulevina viikkoina luokseni on tulossa niin paljon vierailijoita, että opiskelu tuskin onnistuu.

Jotain jännää olen kuitenkin tehnyt. Ensinnäkin tapasin kirjailija Michael Cunningamin, joka vieraili Prahassa kertomassa uudesta kirjastaan. Uskomattoman karismaattinen ja hauska mies! Ja uusi kirjakin, By nightfall, on erittäin hyvä. Tämä mies se kyllä osaa ironian ja sarkasmin jalon taidon.

Philipp maireana kättelemässä Michaelia.

Vierailin myös Mezipatra-leffafestareilla katsomassa muutaman homoleffan. Olivat hyviä. Toinen oli Jim Carreyn tähdittämä I love you Phillip Morris, joka oli todella hauska. Voin suositella. Carrey homona oli huvittava ilmestys. :)


No mutta, päätarkoitukseni oli kertoa, että kävin viime viikonloppuna Berliinissä ja ihastuin kaupunkiin - vaikka kukapa ei? En taida tuntea yhtään ihmistä, joka ei pitäisi Berliinistä.

Lähdin reissuun hieman pelonsekaisin tuntein, koska viime viikolla uutisoitiin terrori-iskun uhasta Saksassa. Täällä tahi Suomessa ei ole koskaan tarvinnut pelätä terroristeja, joten tämä oli uusi tunne minulle. Olinkin jo heti matkalla (bussi maksoi 40€ meno-paluu, matka-aika 5 h, ei paha) varma, että vieressäni istuva levottomasti käyttäytyvä nuori mies on pommi-iskijä. Tunnetta ei helpottanut se, että Saksan rajalla meidät pysäytettiin ja vierustoverini passi vietiin tarkastettavaksi ja pojalta kyseltiin pitkään, miksi hän on tulossa maahan. Yritin olla mukavaa matkustusseuraa ja lohdutin häntä vihdoin matkan jatkuessa seuraavan dialogin keinoin:

- Oliko siellä joku ongelma?
- Ei. Ne vaan kyseli, miksi tulen maahan.
- Aah, no se varmaan johtuu siitä terroriuhasta. Ne on hirmu tarkkoja, ketä päästää maahan, koska pelkäävät pommi-iskuja.
- Täh?
- Niinku nyt on se terroriuhka päällä.
- Täh? (närkästyneenä) Pidätkö sä venäläisiä terroristeina? (poika oli siis selvästi Venäjältä)
- Eiku... Äh, eiku en mä sitä, enkä mä tietenkään pidä sua terroristina! (mikä ei ollut aivan totta..)
- Mitä? Luuletko sä sit, että kaikki saksalaiset pitää meitä terroristeina?!

Tässä vaiheessa vastaukseni koostui nolosta, epämääräisestä muminasta, ja yhtäkkiä ohimenevät maisemat osoittautuivatkin äärimmäisen mielenkiintoisiksi. Joo, ei menny ihan niin kuin Strömsössä.. :D Yritin vain olla kohtelias, mutta jotenkin epäonnistuin täydellisesti. Näin jälkeen päin ajatellen en oikein itsekään ymmärrä, miten kyseisen keskustelun aineksista olisi mitenkään mahdollista saada aikaiseksi kohtelias dialogi. Huoh, kylläpä sitä osaakin olla välillä todella ihastuttava henkilö..

Alkumatka oli siis hieman nolo, mutta maisemat sitäkin henkeäsalpaavampia. Bussi ajoi jokivartta pitkin koko matkan saksan rajalle ja aamuauringon kultaamat rantakalliot ja joesta nouseva usva olivat aivan uskomattomia. Tässä muutama alkeellinen yritelmä kuvata niitä:

Vierailin Berliinissä siis Outin luona ja teimme paljon asioita, mitä ihmiset nyt yleensä tekevät Berliinissä (ainakin Virpi Salmen mukaan).

Kävelimme Tempelhofilla, käytöstä poistetulla lentokentällä. Olisipa tehnyt mieli hurjastella siellä pyörällä!

Berliiniläisillä on omituinen tapa jättää kaduille vaikka mitä. Patjoja, nojatuoleja, lavuaareja..

Kävimme vallatussa talossa. Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta pakko oli laittaa tuon hevosen takia!

Sunnuntaina, vegebrunssin jälkeen päämäärätöntä haahuilua kirpputorilla.

Berliiniläisiä pyörineen.

Pakolliset turistinähtävyydet käytiin tietenkin läpi. Näin myös pätkän Berliinin muuria, jota olin aina luullut paljon massiivisemmaksi.

Ilme kertoo kaiken. Kävimme modernin taiteen museossa, jossa oli poroja(kyllä, eläviä), jättisieniä, kanarianlintuja häkeissä ja kärpänen laatikossa. Kaikki tämä oli hieman liikaa meille. 

Kaiken kaikkiaan Berliini oli hieno paikka. Sinne täytyy vielä päästä uudestaan! Nyt kuitenkin seuraavat viikot vietän tiukasti Prahassa, koska torstaina luokseni saapuu Elina Pariisista, ensi viikolla Sini ja viikonloppuna vielä Eve ja Jore. Tervetuloa kaikki te ihanat!