Vihdoin!

Vihdoin sain kasattua pystyyn lupaamani blogin. Suomesta lähdöstä on jo yli kaksi viikkoa, mutta viime viikot on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt keskittyä muuhun kuin uuden ympäristön haltuun ottamiseen. Ja kahviloissa ja baareissa istumiseen. Hullua, että vaikka asettuminen on vienyt mielettömästi energiaa, niin silti tuntuu, että täällä on loputtomasti aikaa vain olla ja luuhata kaupungilla ja kuppiloissa. Lopulta mihinkään ei ole kiire, eikä kukaan vaadi multa yhtään mitään, vaikka vaan makaisin sängyssä koko päivän.Merkillinen vapaus todellakin.

Tiivistäen viime viikot:

Kun tulin Prahaan, muutin yliopiston opiskelija-asuntolaan, Hostivariin. Asuntola on noin tunnin matkan päässä keskustasta, neuvostolähiössä. Siellä näytti tältä:

En sitten viihtynyt siellä kauaa. En nyt ryhdy erittelemään, miten monin eri tavoin se oli kamala paikka, mut hirvee se oli. Varmaan ainut onnellinen hetki oli, kun tajusin, että asun erittäin rauhallisessa talossa. Viereisessä talossa oli käytäväbileet jokaisessa seitsemässä kerroksessa varmaan koko ajan..

Tällä hetkellä asun yhden belgialaisen pojan kanssa Praha 2:ssa, eli tosi lähellä keskustaa ja yliopistoa. Etsin kuitenkin vielä jotain toista mestaa, koska tämän hetkisessä asunnossa ei ole oikein omaa rauhaa tahi toimivaa nettiä. Olen itseasiassa menossa katsomaan tänä iltana kahtakin eri huonetta. Toivotaan, että edes toinen niistä olisi kiva.

Muuten käytännön järjestelyt ovat olleet yllättävän helppoja. Täällä ei ole onneksi lähellekään sellaista byrokratiaa kuin vaikkapa Ranskassa. Vähän epämääräistä kaikki on, mutta ehkä se kuuluu asiaan.

Viime viikolla käytiin Sinin kanssa Ranskassa, joten missasin joidenkin kurssien ensimmäiset luennot. Tuskinpa se kamalasti haittaa. Eilisestä lähtien olen käynyt luennoilla ja tähän mennessä kaikki on vaikuttanut mielenkiintoiselta. Varsinkin tsekin kurssi! :) Osaan jo sanoa nimeni tsekiksi, kiittää ja hyvästellä. Jsem z Finska!

Ranskan reissusta on sanottava vielä, että se oli kyllä henkeäsalpaava elämys. Ajettiin siis Pariisista Sinin ystävän häihin Etelä-Ranskaan (ilman karttaa tai navigaattoria..!) pikkukylään Atlantin rannalle ja siellä oli niin kaunista ja ihanaa ja täydellistä, että se tuntui melkein jo kornilta. Tämmöiset näkymät meillä oli hotellin ikkunasta ja lähimaastossa:

 

Tuonne mä haluun vielä takaisin!

Oltiin myös Pariisissa pari päivää ja sekin oli kiva paikka, mutta ei ehkä ihan niin kovasti mun makuun. Se tuntui jotenkin niin käsittämättömän isolta! Prahaan oli ihana palata sen jäljiltä. Melkein tuntu jo siltä, että tulin kotiin.

Ensi kerralla kerron lisää Prahasta. Nyt on jo juostava asuntonäyttöön.