Koiria ja huonoja selityksiä

Viime kerralla keskityin kirjoituksessani suomalaiseen kulttuuriin, mutta on niitä omituisuuksia täälläkin. Taisinkin jo aiemmin mainita, että prahalaisilla on tapana uppoutua hyvin intensiivisiin suutelohetkiin keskellä katuja. Tähän tapaan olen ihme kyllä tottunut, eikä se enää vaivaannuta mua juuri lainkaan. Tai itse asiassa en edes kiinnitä siihen mitään huomiota.

Toinen asia, mikä on kiinnittänyt huomioni on koirat. Niitä on täällä todella paljon ja lähes kaikki juoksevat kaduilla vapaana. Näinhän se kyllä menee melkein missä tahansa muualla paitsi Suomessa. Mun italialainen kämppis on sitä mieltä, että tsekkiläiset rakastavat enemmän koiria kuin ihmisiä. En tiedä tästä, mutta ihmiset käyttäytyvät useimmiten toisiaan kohtaan todella epäystävällisesti, mutta koiria rakastetaan yli kaiken. Ja koirat ovat ylipäätään todella hyvin koulutettuja. Ne seuraavat kiltisti omistajiaan, enkä ole kertaakaan nähnyt yhtään rähinää kahden koiran välillä. Tästä pitäisi kyllä suomalaistenkin ottaa oppia.

Täytyy tosiaan sanoa, että ihmiset eivät ole erityisen ystävällisiä. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa ei voi todellakaan odottaa saavansa miellyttävää palvelua, vaan lähinnä tuntuu siltä kuin olisin tullut häiritsemään myyjää/tarjoilijaa kesken tärkeän tilanteen. Ja lähikaupassani kassat ovat suorastaan vihamielisiä. Eilen olin niin vihaisen ja pelottavan myyjän kassalla, että hetken harkitsin vaihtavani kassaa. Myyjä ei tervehtinyt ketään, tai puhunut muutenkaan mitään. Hänen leimatessa jotain lippuja (ilmeisesti lounasseteleitä) odotin, että hetkenä minä hyvänsä leimasin hajoaa tuhannen päreiksi, niin kovasti myyjä sitä hakkasi lippuparkoja vasten. Ja rahoja hän paiskoi samalla mentaliteetilla. Huhhuh. Jatkossa vältän sitä kassaa. Toki ystävällistäkin palvelua saa ja pääsääntöisesti ihmiset käyttäytyvät hyvin asiallisesti. Mutta nämä ääripäät ovat kyllä niin hurjia, että eipä tulisi koskaan kyseeseen Suomessa.

Tsekkiläiset ihmiset ovat muuten mentaliteetiltaan melko samanoloisia kuin suomalaiset. Vähän sellasia jurottajia.:) Mutta sen olen huomannut, että ihmiset ovat erittäin laihoja täällä. Todella lihavia ihmisiä en ole nähnyt juuri lainkaan, mutta todella laihoja ihmisiä senkin edestä. Liekö ihmisillä on niin hyvä ruokavalio vai mistäköhän johtuu? Ja toki ihmiset pääkaupungeissa ovat aina hieman erinäköisiä kuin maaseudulla. Täytyy tehdä vielä jokin maaseututournee, niin voin tehdä vertailevaa tutkimusta. Niin ja senkin huomasin tuossa, että ihmisillä on usein todella kauniin väriset silmät. Sekä miehillä että naisilla. Sellaiset rusehtavan vihreät. Hyvin nätit.

Eilen luennolla kiinnitin myös erityisesti huomiota ihmisten tapaan esiintyä. Olen kuullut jo monta selitystä, miksi luento/esitelmä ei ehkä ole parhaasta päästä. Milloin on syöty huono aamupala, milloin kärsitään vain muuten vaan hullusta esiintymispelosta. Tai muuten vain kerrotaan jotain ihmeellisiä yksityiskohtia omasta elämästä. Suomessa harvoin törmää mihinkään selityksiin siitä, miksi esitys ei ole hyvä (vaikka ehkä olisikin) tai miksi on valmistauduttu huonosti. Olen tietysti yrittänyt keksiä tälle selitystä ja mieleeni tuli tänään, että ehkäpä suomalaiset eivät vaan kehtaa selitellä mahdollista epäonnistumista. Se on jokaisen oma häpeä, jos ei osaa. Haha. Kuulostanpa mä stereotypioivalta. Mutta ehkä tavoitatte mun ajatuksen? Ja ei tämäkään tyyli siis mielestäni paha ole. Itse asiassa jotenkin inhimillisempi.

Ja vielä viimeinen huomio. Jos Suomessa lakitetaan patsaita, niin täällä niiden pukeminen on ilmeisesti myös hyvää hupia. :)

Ainiin, pakko vielä jakaa teidän kanssa muutama linkki. Tässä jatkoa viime kertaiseen luonnehdintaani suomalaisesti kulttuurista: http://varjosanomat.com/?p=1564. Ehkä hieman hauskempi lähestymistapa kuin mulla. :) Ja myös tälle nauroin äsken pitkään: http://www.hotsynch.com/funny/fb.html?ref=nf.